"Ylen politiikan toimittaja ja Ykkösaamun juontaja Kirsi Heikel on laskuttanut ministeriöiltä ja valtion virastoilta yrityksensä kautta kymmeniä tuhansia euroja vuosina 2016–2018.", uutisoi Iltalehti.
Tuli tuossa kesällä Suomi Areenassa sillain tyhmästi tehtyä, että yleisöstä näytin kik... eikun huusin Kirsi Heikelin vetämän paneelikeskustelun väliin, että: "Onko toimittajalla mielipide?!?" Vastaus kuului: "Kyllä!" Arvostin rehellisyyttä. Impulssin jälkeen vähän kaduin, että oliko nyt ihan pakko, vaikka kyllä aihetta interventioon oli. Tapauksessa kyseessä oli Jussi Halla-ahon verraten ala-arvoinen kohtelu paneelissa.
Katumukseni asian suhteen liennyttyi tuorreimman uutisen myötä. Viimeisin uutinen kertoo kieltä, joka asettaa Heikelin toimintatavat kyseenalaiseen valoon - joskin eri kulmasta kuin itse tein kesällä. Omenassa taitaa olla mätää.
"Seuraa rahaa.", oli oiva oppi Timo Soinilta tonkia vallanpitäjien ja kenenkä vaan toiminnan riippumattomuutta. Häpeäpuheenjohtaja Soini taisi kuopata itsensä samaisen lauseen imperatiiviin eli muotoon: "Seuraa rahaa!", mutta se olkoon toinen juttu.
Vaalirahasotku antoi osviittaa sille, että poliitikkoihin vaikutetaan. Joskaan kiitoksenvelkaa ei kuulemma jää tai ole - vain "maan tapa". Toinen kuvio on tietty se, että mitä kompensaatiotyötä löytää edustajatyönsä jälkeen. Makseleeko joku suuri firma "lisäeläkkeitä" konsultoinnista esimerkiksi. Toinen esimerkki voi olla siirtyminen uskollisen edustajapalveluksen jälkeen vaikkapa hyötyjäfirman johtoportaisiin. Rahahan näissä palkintotyömaissa on pitkälti kyseessä.
Toiminta on aika läpinäkyvää. Tämän tapaus Heikelinkin tiedot olivat saatavissa. Tuo läpinäkyvyys tekee asiasta "hyväksyttävämpää". Maan tavanhan kaikki tietää. Se nyt vaan on niin ja sille ei voi mitään. Jos minä en ota, niin joku toinen ottaa, ja sitä rataa... ei ole korruptiota kun se on tapa... ja Suomen pienet piirit, niin aina menee ristiin...
Politiikan toimittaja jonka "lisäeläke" perustuu ministerien johtamien ministeriöiden sponsorirahoihin on hyvä kuva siitä millä mallilla Suomen mediankin riippumattomuus voi olla, kun kurkkaa sinne sinivalkoisen peiton alle. Siinähän voi lisäeläkevirrat tyrehtyä, jos tekee julkisen leipätyönsä esimerkiksi liian hyvin. Outoa on se, että työnantaja ei ilmeisesti ole ollut huolissaan asiasta.
Julkirahoitettujen toimijoiden maksamia ylihintaisia juontokeikkoja kyseenalaistettiin aikaisemmin. Ehkä aiheellista on miettiä kenelle ja kuinka paljon rahaa jyvitetään. Ehkä pakollinen kilpailutus olisi paikallaan... yleisemminkin... Vai mitä markkinamallistit?
