Toisin kuin muut en ota kantaa siihen, mitä pääministeri sanoi eilisessä puheessaan. Sen sijaan otan kantaa siihen, miten hänen puheensa oli ajoitettu ja sijoitettu parhaaseen katseluaikaan julkiselle televisiokanavalle. Jos sama homma olisi tehty kaupallisten kanavien toimesta, projekti olisi toteutettu toisin.
Kaupalliset mediathan ovat ahkerasti hyökänneet Yleä vastaan sillä seurauksella, että siitä on tullut monilta osin entistä parempi, yksinäisempi ja itseriittoisempi. Jos leikitään ajatuksella, että pääministeri olisi toiminut kuten monissa muissa valtion projekteissa ja ulkoistanut ja kaupallistanut eilisen puheensa, tässä muutamia ajatuksia, miten se olisi voitu toteuttaa kaupallisen maailman ehdoilla.
Ensimmäiseksi PM (uuden brändäyksen ansiosta pääministeri olisi alettu kuvailla vain jämäkästi kahdella kirjaimella) olisi palkannut lähipiiristään liudan konsultteja pohtimaan, mikä on paras tapa pitää puhe. Konsultit olisivat laskuttaneet työstään pari sataa euroa tunti. Sitten PM olisi valinnut toisen liudan konsultteja kakkosvaiheeseen tiedustelemaan mediatoimistoilta, mistä media-aikaa saa suhteessa katsojamääriin halvimmalla. Sen jälkeen PM olisi palkannut tyyppejä tiedottamaan asiasta twitterissä, facebookissa ja muualla somessa sekä laittanut pystyyn PR kampanjan.
Mainonnasta olisi luonnollisesti vastannut kepua lähellä oleva mainostoimisto, joka olisi kilpailuttanut mainoselokuvayritykset ja hankkinut niiltä luonnoksia ja ideoita siitä, millaisessa miljöössä puhe pitäisi pitää. Sen jälkeen mainostoimisto ja elokuvayritys olisivat lähteneet tiedustelemaan vaatemaahantuojilta sponsorisopimuksia mittatilauspuvusta, solmiosta, sukista, kengistä ja kalsareista. Kolmea viimeistä katsojat eivät luonnollisesti olisi nähneet, mutta kokonaisuutta olisi voitu mainostaa klipin alussa ja lopussa sanoin: "Tämän ohjelman tekemiseen ovat osallistuneet mm. seuraavat yritykset."
Projektiin osallistuneita kotimaisia yrityksiä olisi pystytty hehkuttamaan myöhemmin erilaisissa mainoskampanjoissa sanoin:"pääministerikin käytti näitä pöksyjä". Samalla yritykset olisivat hankkineet vahvan jalansijan ministerien tuleviin vaatehankintoihin.
Kulujen kattamiseksi pääministerin kaulukseen olisi voitu painaa muutamien sponsorien logot samalla tavalla kuin lätkävalmentajien paidankaulukseen. Luonnollisesti paidat olisi hankittu suomalaiselta designerilta, joka on tehnyt kansainvälisen uran Milanossa, asuu Balilla ja teettää suunnittelemansa kuteet Bangladeshissa.
Sitten puheeseen osallistuvat firmat olisivat hankkineet kaluston kilpailuttamalla kaluston vuokraajat ja hankkinut lopulta ne muualta Euroopasta, koska silloin yrityksen ei olisi tarvinnut maksaa arvonlisäveroa vuokrahinnoista. Projekti olisi päätetty kuvata Eestissä, koska siellä henkilökunnan palkat ovat alemmat kuin meillä.
Lopulta isolla tavalla tehdyistä valmistelusta huolimatta, kaupalliset kanavat olisivat päätyneet siihen, etteivät ne voi esittää pääministerin puhetta, koska siihen on vaikea myydä mainoksia eikä se ole sarjaformaatti. Sitä paitsi sellaiselle lyhytohjelmalle ei löydy riittävästi ulkomaisia esikuvia muualta kuin Pohjois-Koreasta, USA:sta tai Venäjältä. Täten kaupallisten kanavien olisi mahdotonta vakuuttaa asiakkailleen. että ohjelma toimii myös meillä.
Yksittäisenä ohjelma "PM talks" olisi aivan liian kallis, vaikka kaupallisen kanavan ei tarvitsisi maksaa siitä mitään, sillä samaan aikaan kallista ulospäin myytävää mainosaikaa voi myydä muille ohjelmille. Sitä paitsi ketä kiinnostaa keski-ikäisen maltillisen uskovaisen ukon horinat, mitä häh? Samasta mainosajasta voi tehdä paljon paremman diilin, kun myy sitä esimerkiksi ohjelmaan, jonka pääosassa on Yhdysvaltojen presidenttivaalikampanjaan osallistuva öykkäri.