Kun 2010 paikkeilla aloimme suunnitella Sähkeet Uutiskomediashowta, Suomi oli kovin erilainen maa kuin nyt. Maailmanlaajuinen talouskriisi oli alkanut jo 2008, mutta se ei varsinaisesti näkynyt vielä suomalaisten arjessa. ”Eikös se ole niin, että ne menettävät, joilla on varaakin menettää”, muistelen silloisen presidentti Tarja Halosen kuvanneen kriisiä. Vaikutusten Suomeen arvioitiin olevan olemattomat. Nokian asema oli jo heikentynyt markkinoilla, mutta suomalaisilla oli yhä korkea itsetunto siitä, miten hyvin meillä menee. Mediassa suomalaisia puhutti Matti Vanhasen naisystävät ja lautakasa. Siitä tuli Ylessä niin kuuma peruna, että vielä kesällä 2011 meitä radiossa ajankohtaisohjelmaa juontavia ohjeistettiin, että lautakasaa ei saa edes mainita. Hämmästyttävää kyllä, tuosta entisestä värittömästä keskustanuoresta, riitti puhuttavaa mediassa harva se viikko. Oli keväthangilla hiihdellessä kehiteltyä eläkeratkaisua, oli hätävalhetta siitä, että muuan morsianehdokas oli tavattu Ikeassa vaikka oikeasti oltiinkin nettituttuja, oli epäiltyjä naisia hotellihuoneessa ja muuta kansakunnalle perin tärkeää uutisointia lööpeissä viikosta toiseen vuosien ajan. Ei ihme, että meitä käsikirjoittajia hieman epäilytti, että onko mitään sellaisia uutisia, jotka edes kiinnostavat ihmisiä. Jos uutinen itsessään on hatara ja kehittämällä kehitetyn oloinen kuten suurin osa Vanhas-uutisista, eikö ole aika kituliasta yrittää vielä repiä niistä huumoria? Varmaan osittain tästä syystä Sähkeet Uutiskomediashow siirtyi vuosilla eteenpäin.
Keväällä 2011 Suomen henkinen ilmapiiri muuttui. Perussuomalaisten suhteellisen arvaamattomasti tullut menestys kevään vaaleissa sähköisti ilmapiirin yhdessä yössä. Yhtäkkiä Facebook -tuttavista nekin, joiden arveli hädin tuskin tietävän mitkä puolueet Suomessa ovat hallituksessa tai mitä puolueita ylipäänsä on Suomessa, tiesivät heti, että Perussuomalaiset ovat uhka kaikelle mitä he arvostivat. Punavihervasemmiston ääni alkoi yhtäkkiä kuulua ylimpänä kaikesta. Yhtäkkiä tunnuttiin heränneen myös vastustamaan suuryrityksiä. Occupy Wallstreet -liikkeen henki nousi jonkinlaisena hipsteri-versiona osaksi some- ja nettikeskusteluja. Vihollisia, jotka syypäänä kaikkiin yhteiskunnan ongelmiin, löytyi mm. Päivi Räsäsestä, perussuomalaisista kansanedustajista, kokoomuksen naisministereistä ja Jutta Urpilaisesta. Muutaman vuoden aikana mielenosoituksista tuli jo yksi suosituimmista harrastuksista. Pride, Je suis Charlie, Suomi says welcome, pyhälisien puolesta, yliopistoleikkauksia vastaan.. yhtäkkiä kaikki olivat heränneet puolustamaan oikeuksiaan ja oikeuksia ylipäänsä, vaikka ne olisivat ranskalaisten pilapiirtäjien oikeuksia pilkata muslimeja tai muslimien oikeutta tulla rajamuodollisuuksista piittaamatta halki koko Euroopan. Mitä ikinä tapahtuukaan: Miekkariin!
Suuryritysten ja veroparatiisien kimpat on tiedetty jo pitkään ja yliopistoleikkaukset mahdollistettiin ymmärtääkseni jo niillä lakimuutoksilla, jotka tehtiin ennen vuoden 2011 vaaleja, mutta ajalla 2003-2010 meitä ruokittiin mediassa Matti Vanhas -jatkosarjalla. Epäilys onkin, että jos Matti Vanhasen pettävän väritön ulkonäkö ei olisi ollut niin kiinnostava toimittajien mielestä, että elimme mukana Matin romansseissa ja muissa käänteissä lautakasasta polvileikkaukseen useamman vuoden ajan, herätys todellisuuteen ei olisi ollut suomalaisille niin raju.
Sähkeet Uutiskomediashow sai ensi-iltansa viime perjantaina ja yleisö nauroi alusta loppuun asti. Vitsejä oli niin perussuomalaisista, punaviherhipeistä, EK:sta, liitoista, Paavo Lipposesta ja kaasuputkesta ja jopa Matti Vanhasesta, ja iloksemme, kaikki nauratti. Tänä vuonna ei ole enää pitänyt miettiä, että onko maailmassa tapahtumia, joista kirjoittaa juttuja. Mietityttää vain, että olisiko kaikkia näitä nykykriisejä, jos emme olisi eläneet kollektiivisessa Matti-kuplassa hieman omahyväisinä, passiivisina ja aika sinisilmäisinä muutamaa keskeistä vuotta 2000-luvun alussa.